Varhaiset vuorovaikutussuhteet vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaiseksi koemme itsemme ja millaisia ihmissuhteita myöhemmin solmimme.
Itse olen tutustunut erityisesti äitien ja tyttärien suhteen erityispiirteisiin, varsinkin ilmiöön nimeltä äitihaava. Se kuvaa rajoittavien uskomusten ja tunnekuorman periytymistä naislinjoissa.
Moni on kokenut äitinsä suunnalta jatkuvaa arvostelua, mitätöintiä, häpäisemistä tai syyllistämistä. Moni on oppinut kotoa itsensä pienentämistä, ylikiltteyttä, tunteidensa tukahduttamista ja oman arvonsa väheksymistä. Äitihaava koskettaa naisia laajasti.
Uusien sukupolvien äidit osaavat jo tarkastella tietoisesti vaikutustaan lapsiinsa. Kuitenkin äitihaavasta puhuminen herättää usein kysymyksiä, miten välttää samat ongelmat äitinä. Monia äitejä ahdistaa kysymys: Entä jos siirrän kipukohtiani eteenpäin lapsilleni?
On tärkeää on muistaa, ettei lapselle ole mahdollista tarjota optimaalista kasvukokemusta. Elämä kolhii ja haavoittaa jokaista. Oleellista on, onko äiti valmis tarkastelemaan omaa rooliaan lapsensa kasvussa terveellä tavalla.
Äitihaava voi syntyä siitä, miten äiti tiedostamattaan siirtää tyttären päälle omia käsittelemättömiä tunteitaan tai viljelee rajoittavia uskomuksia, jotka tytär huomaamatta omaksuu.
Ongelma eivät kuitenkaan ole vain nämä huomaamatta välittyvät uskomukset vaan myös se, miten äiti ylipäätään suostuu yhteyteen tyttärensä kanssa. Onko äiti valmis elämään mukana tyttären iloissa ja suruissa? Onko äiti valmis näkemään, mitä on itse aiheuttanut lapselleen? Läheskään aina ei.
Moni aikuinen tytär yrittää käsitellä äitinsä kanssa suhteen ristiriitoja tai asettaa äidille rajoja, mutta joidenkin äitien kanssa se tuntuu mahdottomalta. Äiti saattaa kieltää tyttären kokemuksen kokonaan tai jopa kääntää ongelmat tyttären syyksi. Tällöin äitihaava syvenee moninkertaisesti: tytär ei edelleenkään tule kuulluksi vaan saa jopa syyt niskoilleen siitä, mitä äiti on tehnyt.
Kieltämiselle on monta syytä. Äidin voi olla vaikeaa kohdata suhteen realiteetteja tai tyttären tunnekokemusta, sillä hän ei luultavasti ole oppinut käsittelemään myöskään omia tunteitaan. Hän ei halua nähdä, mitä on aiheuttanut tyttärelleen tai mitä hänen oma äitinsä on aiheuttanut hänelle itselleen. Siksi hän etsii mieluiten syyn ongelmiin mistä tahansa muualta kuin itsestään.
Tyttären epäkohtana kokema tilanne saattaa herättää äidissä voimakkaan oikeutuksen tunteen (”Kyllä minulla on lupa tehdä näin!”), vaikka hän olisi selvästi rikkonut tyttären rajoja. Toinen ääripää voi olla se, että äiti valahtaa marttyyrin tilaan: ”En minä osaa tehdä mitään oikein.”
On mahdollista, että äiti vuorottelee näiden toimintamallien välillä: hän ensin kieltää ongelman olemassaolon tai oman osuutensa siinä ja heti perään uhriutuu, kun ”kaikki on hänen syytään”. Tämä ei ole terve tapa suhtautua tyttären kokemukseen. Tällaisesta asetelmasta rakentava keskustelu ei onnistu.
Mikäli äiti kohtaisi tyttärensä kivun, hän joutuisi kohtaamaan myös omat kipukohtansa. Kieltäminen on helpompaa. Siksi äiti saattaa käyttää kaiken energiansa puolustusmekanismien ylläpitämiseen. Se kuitenkin kertoo, että äidin oma haava on jossain syvällä suojakuoren sisällä, ja hänen on mahdotonta käsitellä sitä.
Huolestuneita äitejä muistutan aina siitä, että jo uskomuksien periytymisestä tietoiseksi tuleminen on valovuoden mittainen harppaus eteenpäin. Vaikka olisit aiheuttanut lapsellesi kipua, olet valmis käsittelemään asiaa itsesi ja lapsesi kanssa. Se on jo iso edistysaskel moneen aiempaan sukupolveen nähden! Se, että tunnet äitihaavaa ilmiönä, olet valmis keskusteluun lastesi kanssa ja opettelet käsittelemään tunteitasi, on sinun osaltasi riittävästi.
Meidän ei tarvitse korjata kerralla satojen vuosien takaa periytyviä ongelmia. Suuret muutokset vievät useita sukupolvia.
Mitä enemmän tulemme tietoisiksi äitihaavasta ja sen vaikutuksista, sitä helpompi meidän on luoda tasapainoisia suhteita, joissa on tilaa sekä yhteydelle että erillisyydelle.
Ensialkuun riittää, että tulemme pois suojamuurien takaa ja tunnistamme, millaisia tunteita olemme sisällämme piilotelleet.
Tutustu Katri Syvärisen uutuuskirjaan Äitihaava – tyttären raskas perintö.